tiistai 28. lokakuuta 2014

Projektina Pia -miten menee?

Siitä on nyt reilu puoli vuotta, kun aloitin Ladyline Ritzin netti-valmennuksen. Valmennus loppui kolmisen kuukautta sitten. 

Kuva elokuulta.. Olisko pitänyt pestä ensin peili?

Kurssilta sain valtavasti motivaatiota ja jollain tapaa minun päässäni syttyi lamppu ravitsemuksen merkityksestä. 
Olen kurssin jälkeen panostanut puhtaaseen ruokaan eli ostanut enemmän kauden kasviksia, käyttänyt oikeata lihaa/kalaa, keventänyt annoksia raejuustolla, pyrkinyt saamaan proteiinia riittävästi. 

Onhan niitä repsahduksiakin sattunut. Olen syönyt pullaa, kakkua, leipää. Maailma ei ole siihen kaatunut vaan olen palannut takaisin ruotuun seuraavana päivänä ilman suurempia omantunnon tuskia. Liikkuminen on ollut ehkä vähäisempää, mutta reilun tunnin reippaita lenkkejä on edelleen se 4-6 viikossa plus 1,5 tunnin cheerleading-treenit päälle. 
Kävin myös kokeilemassa paikallisessa EasyFitissä, joka sijaitsee naapurissa, x-fit-tuntia. Uhhuh, sanon minä!
Minulla oli tunnilla sellainen olo, että OKSENNAN ja pyörryn ja kuolen, mutta tunnin jälkeen olo oli energinen ja tuntui, että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Jälkihiki oli armoton!
Kumpa pääsisin toistekin kyseiselle tunnille, sillä nyt oli vähän hakusessa voimien säästely, painojen valinta ja niiden sijoittelu suhteessa steppi-lautaan. 

Tässäpä mittoja matkan varrelta.
6.7.2014 (LadyLinen valmennus päättyi)
Rinnanympärys: 97 (päältä) / 81 (alta)
Vyötärö: 77.5 / 83 (napa)
Lantio: 97.5
Reisi: 55
Paino: 63.4

27.10.2014
Ry: 96/80
Vyötärö: 76/81
Lantio: 96
Reisi 55.5
Paino: 61.5



Kuva syyskuun alusta. Päällä taas ihanat kirppislöydöt <3

Kuva lokakuulta, 
kirppislöytöjä <3

Olenko tyytyväinen? 
OLEN! 
Nyt vain pitäisi riipiä aikaa lihaskunnon parantamista varten, sillä painon putoamisen myötä myös (valitettavasti) lihasta on kadonnut. Onneksi kaapista löytyy parit kahvakuulat ja onhan minulla tuo Poitsu, jonka kantaminen tuo jonkin verran rasitusta lihaksille :)

On kuitenkin ollut palkitsevaa huomata, että olen päässyt tavoitteeseeni eli vaatekoon pienentämiseen <3

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Työn alla..

... On tällä hetkellä nämä Nappikauppa Punahilkasta (linkki: http://www.nappikauppapunahilkka.fi ) tilatut nauhat ja nipsuttimet. 


Oli kuten aiemmassa pika-listauksessa Puff arvelinkin, näistä tulee tuttinauhoja. Julkaisin kuvia Instan puolella ja sain pari tilausta lapasen pidikkeille. Kivaa! 
Tykkään niin kovaa näprätä tälläisiä pieniä juttuja :)

Täytyypäs siis täydentää varastoja uusilla nauhoilla. 

Pääsin tällä viikolla kokeilemaan uutta ompelukonettani, joka toimii kuin unelma. En tehnyt sen suurempia kuin allaolevan huivin, mutta ompahan yksi kangastilkku vähemmän kaapissa ;)




maanantai 20. lokakuuta 2014

Vain siksi, että olen minä

Olen usein miettinyt kiusaamista. 
Muistan joskus muinoin ala-asteen opettajani sanoneen vanhempain illassa, että meidän luokka oli vähän outo, kun meidän luokassa ei ilmene kiusaamista. Tai jos oli ollut jotain, ryhmä itse hoiti kiusaajan rökittämisen tai palautti maan pinnalle takaisin. 

Oliko meidän luokassa todella näin hyvin asiat? 
Miksi meidän luokka olisi ollut erilainen kuin muut?

Sen muistan, että kyseinen opettaja oli mukava, kuunteli lapsia/nuoria, mutta tietyllä tapaa pelottava ja kunnioitusta herättävä. 
Oliko niin, ettei kiusaamisesta uskallettu puhua? Vai eikö opettajan pelossa uskallettu kiusata?

No, oliko sitä kiusaamista? Mikä tulkitaan kiusaamiseksi?
Luokassamme kaikki olivat toistensa kavereita, vanhempamme tunsivat toisensa. Joskus muistan poikien nahistelleen ja toisiaan rökitelleen. Koskaan omasta kokemuksestani kiusattava ei ollut sama lapsi tai nuori, vaan jokainen vuorollaan oli kiusattavana (vai olisiko parempi sanoa härnättävänä, sillä kiusaamiseksi sitä ei voinut sanoa kuitenkaan).

Osa tytöistä inhosi poikia siinä määrin, etteivät suostuneet istumaan vieressä tai jos poika hipaisi, tuli "poikabakteereja". Siis yleisesti koko luokan poikia, ei ketään tiettyä. 
Tämä hoidettiin siten, että koko luokka (4.-6. luokka) istui poika-tyttö-pareina.

Joskus minun puukäsitöissä tekemät jutut hävisivät ja itkuhan siinä tuli, mutta en kokenut sitä kiusaamiseksi. Samainen tyyppi, joka vei puukäsitöiden näpertelyni, kaatoi talvella pihalla minut niin, että minulla (luokan pienimmällä) meni taju kankaalle. En sitäkään laskenut kiusaamiseksi, enemmänkin nahisteluksi ja annoin seuraavassa tilanteessa takaisin. 
Sen sijaan sen, että minua puhuteltiin hurrina syntyperäinen vuoksi, koin kiusaamiseksi. En voinut tehdä asialle mitään, enhän voinut vaikuttaa siihen, missä olen syntynyt tai miksi asun pienessä supi-suomalaisessa kaupungissa. Ja miksi olisi pitänyt vaikuttaa? 

Asiaa ei koskaan kuitenkaan nostettu tapetille eikä käsitelty. Puhuin asiasta kotona ja kait sen tapaista minulle sanottiin, että älä välitä. Ja niinhän se oli, että asia aikanaan unohtui.
Tuolloin kuitenkin pelattiin reiluilla säännöillä, jos niin voi sanoa. Kiusaaminen/kiusoittelu tapahtui naamatusten eikä se ollut jatkuvaa. Asiasta ei ole minulle jäänyt minkäänlaista traumaa. 

Nykyään kiusaaminen on saanut uudet ulottuvuudet somen myötä. Kiusaamista tapahtuu erilaisilla kanavilla; on WhatsApp-ryhmiä, on ask.fm, on Facet, on Instat.. sekä paljon muuta, joista minä en tiedä ja joissa kiusataan toisia nimettöminä ja kasvottomina. 
Usein lapsen tai nuoren on hankala irrottautua näistä somen kanavista, sillä siellä on paljon kavereita ja riippuvuus syntyy herkästi. 

Olen saanut seurata vierestä muutamaa kiusaamis-tapausta, kun ystävien lapsia on kiusattu. On paljon lapsesta/nuoresta riippuvaista, kuinka hän kestää kiusaamisen ja millaisia vaurioita se aiheuttaa hänessä. Joka tapauksessa kiisaamiseen tulee puuttua heti, niin vanhempien kuin koulunkin. Tilannetta ei kannata jäädä seuraamaan, sillä muuten se pitkittyy ja arvet syvenee, toipuminen kiusaamisesta pitkittyy. Tällöin ehtii syntyä pysyviä arpia, vaikka kiusaaminen loppuisikin. Eli vaikka kiusaaminen saadaan hallintaan, niin kiusatun toipuminen vie pitkään ja luultavasti jää joitain arpia lopun iäksi esimerkiksi itsetuntoon. 

Kuva oma, ethän käytä ilman lupaani

Miten lapsen/nuoren mielenterveys kestää sen, kun ulkonäköä, vaatetusta, sosiaalista asemaa, vanhempia (jatka listaa miten itse haluat) haukutaan päivästä toiseen eikä hän edes tiedä, kun kiusaaja on? Ja nämä juuri ovat sellaisia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.

Kuinka sitten varjella, suojella lastaan kiusaamiselta? 
Kuinka kasvattaa lapsestaan järkevä, joka ei ala kiusaamaan eikä ole ryhmän mukana kiusaamassa vaan puolustamassa kiusattua? 
Kuinka olla kartalla uusimpien sovellusten ym kanssa, jotta voi tarkkailla lapsensa tekemisiä?

Siinäpä siis sarkaa meille kaikille. 
Aikuisille, vanhemmille, opettajille, päiväkodin työntekijöille... Sekä työyhteisöissä kaikille, sillä eihän kiusaaminen ole vain lasten tai nuorten asia. Myös aikuiset kiusaavat toisiaan, mutta se on jo toinen juttu. 

***
Lisäys:
Teksti on osa Vaasan alueen bloggareiden tempausta, jolla haluamme puuttua kiusaamiseen ja saada keskustelua aikaan. 

Alla on linkki portaaliin, jossa on tempaukseen osallistuneiden blogien koskettavat tekstit. 
Kannattaa käydä lukemassa ja kommentoimassa. Päivän aikana tulee lisää tempaukseen osallistuvia blogeja. 

http://blogivaasa.blogspot.fi/2014/10/vain-siksi-etta-olen-mina.html

Yllätysten iltapäivä

Tuli postista mukava paketti! 

Pikaisesti näpsäisin kuvan, oli muuten aika haasteellista! 






Ihana päästä kokeilemaan näitä kotimaisia tuotteita. Kyseessä on siis Herbinan kaura-suklaa vartalokuorinta, suihkugeeli sekä vartalovoide. 

Sokerina pohjalla; siippa oli jättänyt ennen mökille lähtöään keittiöön ihanan yllätyksen. Siitä kuva alla <3


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kirppislöytöjä vol 5

 Alkuviikosta meillä oli kyläilemässä odotetut vieraat Nokialta ja meidän pienessä asunnossamme oli ihanaa vipinää ja puheen pulinaa. 
Tiistaina tupa kuitenkin tyhjeni, kun vieraat lähtivät ja Tytsikin suuntasi toisaalle. 

Meidän pikkumies on ollut nyt muutaman päivän räkäinen ja eilinen päivä meinasi tulla pitkäksi. Lähdin sitten iltapäivällä kävelylle sillä ajatuksella, että Poitsu saisi nukutuksi raikkaassa syyssäässä. 
Ulkona oli todellakin! raikas ulkoilusää. Ihan siinä määrin, että mamman oli pakko päästä lämmittelemään. 

Kävelylenkin varrelle sattui Palosaaren Kirppis ja päätin käydä tutustumassa paikkaan. Kirppis on ollut jo hetkisen olemassa, mutta jotenkin sijaitsee väärällä puolen Vaasaa. Kirppis on melko pieni ja ahdas, mutta muutoin siisti. 

Tein kirpparilta muutamat hyvät löydöt, tässäpä kuvia alla. 

CCC (crew clothing co) huppari/collari 3 e
Gina Trikot farkut 2 e

CCC:n collaria olen aiemmin katsonut Wasasportilla ja tykkään sen raikkaista, marine-henkisistä väreistä. 
Ginan farkut oli ehkä aavistuksen verran ..öö.. naftit? mutta ompahan tavoitefarkut  :D 

H&M:n teeppari 80 cnt 


Marimekon Boboo-ruokalappu 2,20 e

Lindexin trikoopaita, 20 cnt
(paita on puhdas, roiskui maitoa asetellessani pöydälle)


Hyviä löytöjä, eikös?
Mikä sinusta tekee kirpparista hyvän?
Millainen kirppispöytä on hyvä?
Entä jos olet itse myynyt kirpparilla, miten kiinnität hintalaput?

lauantai 11. lokakuuta 2014

Lauantain tsi

Vanha silityslautani on tökkinyt jo iät ja ajat minua. Tai ei se lauta vaan sen ulkonäkö. 

Olen ostanut silityslaudan joskus 15 v sitten (Instassa kyllä taisin mainita 10 v) ja tuolloinkin päällystänyt Anttilan palakankaalla. Ennen muinoin Anttilassa oli palakangas-pusseja, muistattekos?


Sain sitten tänään inspiraation toteuttaa päällystämisen uudelleen. Olin ostanut kankaan aikoja sitten (yllätys, yllätys) Anttilasta, mutta en ollut ehtinyt toteuttamaan aikeitani. 

Tässäpä kätteni työ valmiina :)


Tykkään, olen tyytyväinen :)
Kangas on ehkä vähän vinossa, mutta ei se haittaa :)
Kuvaan mukaan ehti myös perheen pienimmäinen, joka on nykyään aika nopsa liikkeissään <3

torstai 9. lokakuuta 2014

Hyvää palvelua Vaasassa

Olen nyt mamma-lomaillessa innostunut käsitöistä. 

Niin, innostunut, mutta mitään en ole vielä saanut aikaiseksi. To do-listalla on parit joululahjat (en sano niitä ääneen, ettei lahjan saajat saa tietoonsa), tuttinauhat (joista jo vinkkasinkin), cheerleading-joukkueemme uudet rusetit plus kaikki korjausta vailla olevat vaatteet.
 
Ongelmana (laiskuuden lisäksi) on ollut ajanpuute sekä se, ettei minulla ole omaa ompelukonetta. Minulla on ollut käytössä käytettyjä koneita, on ollut kaverin konetta. Käytetyt koneet ovat olleet mitä ovat olleet (tikkiä ei saa säädettyä, puolaus on ihan puosta..) ja lainakoneen kanssa sitä pelkää, että rikkoo tms. 

Joka tapauksessa olen asioinut vuosien aikana ompelukoneliike Halosella ja aina siellä on ollut hyvä asiakaspalvelu. He auttavat, neuvovat mielellään ja nykyään he huomioivat Poitsua, kun olen käynyt rusettivärkkejä ostamassa. 
Suosittelen siis lämpimästi heidän liikettään ihan aloittelevallekin ompelijalle :)

Tänään kun tulin Haloselta kotiin, huomasin naapuriliikkeessä (Tammipihassa) elämää. Sinne avataan Eurokangas! Uudet tilat näyttävät olevan tilavat ja selkeät. 
Avajaiset ovat huomenna eli 10.10. joka on muuten myös Roosa Nauha-päivä! 
(Rintasyöpäläiselle jokainen päivä on roosanauhaa tai mitä lie)