Kuka muistaa tuon ylläolevan vanhan (ah, niin hyvän) sloganin?
Itse aloin miettimään kauniita tapoja, kun kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilän edesmenneen appi-ukon haudalle. Minulle hautausmaa tarkoittaa rauhallisuutta, tyyneyttä, paikkaa hiljentymiselle. En ole harras uskovainen tai mitään sen erityisempää, mutta minua oikeasti suuresti ihmetytti lapset, jotka kirmasivat pitkin hautausmaata kuin vasikat keväällä päästyään laitumelle. Siis pitkin hautoja, ei pitkin teitä. Kirmasivat ja huutelivat riehakkaina. Eikä ollut vain yksi tai kaksi tällaista perhettä vaan useita.
Jäin siis miettimään, olenko vanhanaikainen ihmetellessäni näitä ja kyselin Facessa asiasta. Muutama siinä ehättivät vastaamaan ja ihan samaa mieltä he olivat kanssani.
Missä siis vika?
Minut on myös opetettu kättelemään, kun tapaan uusia ihmisiä. Myös aina tavatessani tuttavia ja sukulaisia, kättelen ja vaihdan kuulumiset. Ystäviäni tervehdin halaamalla.
Samoin tapoihini kuuluu tervehtiä naapureitani, työkavereitani.
Ovatko nämä huonoja vai hyviä tapoja?
Mitä hyviä tapoja Sinä kaipaat muilta ihmisiltä?
Mitkä tavat aiheuttavat Sinussa kummastusta?
Minulla ei nyt ollut aiheeseen liittyviä omia kuvia, joten laitoin nyt tähän tälläisiä kesäisiä räpsyjä. Kummastuttaako ;)
Ihan samoilla linjoilla mennään! Hautausmaalla ei juosta edes teillä, saatikka haudoilla! Siellä kunnioitetaan vainajia! vainajat ovat olleet eläviä ihmisiä, meidän rakkaitamme! Ei kukaan halua oman rakkaan ihmisen haudalle juoksentelevia eläviä!
VastaaPoistakättely on myös tapa, jota arvostan. Ymmärrän lääkäreiden kättelemättömyyden tautien leviämisen takia, sillä siellä käy sairaat ihmiset. Mutta muutoin uusi tuttavuus kätellään. Tai harvemmin tavattu ihminen. Ei me kätellä ystäviä, mutta kyllä lapsenikin on alaikäisenäkin tervehtinyt ystävänikin, vaikka kuinka sitten mahdollisesti poistui paikalta.
Minua hämmästyttää netissä toisten ihmisten kohtelu. Nettiä pidetään paikkana, jossa saa tehdä ja kommentoida mitä tahansa. Täällä haukutaan toisten blogit, kuvien perusteella toisten sisustusmaku, pukeutumistyyli tai jopa ihminen itse. Täällä käsityöt haukutaan ja kirjoitukse. Ihan kaikki haukutaan, jos ei miellytä jostain syystä. Tai vaikka miellyttäisikin, mutta iskee kateus tai itsetunto kolahtaa, kun itse ei saa mitään aikaiseksi. Riittää, kun laitetaan lähettäjäksi ANONYYMI. Sitä minä en ymmärrä!
emmehän kasvotustenkaan mene ventovieraille sanomaan, että anteeksi, mutta rouva hei, teillä on hemmetin rumat hiukset! Vaihtakaa kampaajaa! Emme me soita kirjailijalle ja ilmoita, ettemme osta hänen kirjaansa, koska se on lapsellista marinaa! Emme edes ystävälle mene sanomaan, että pärstä on ruma ja perche liian suuri!
Miksi siis netissä kaikki on sallittua?!
Onneksi on myös asiallisia ja fiksuja ihmisiä!