keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Syysmyrskyä Vantaalla

Takana on Tytsin kisa-viikonloppu Vantaalla.
Kyseessä oli siis Cheerleadingin Syysmyrsky 2013, jossa oli yli 900 kilpailijaa. Paikalla oli paljon kisaajia ja katsojia, tosin odotin että katsojia olisi ollut enemmänkin! Tässä on lyhyesti nimettynä sarjat ja joukkueet sekä säännöt. 
Kisaajia oli saapunut Oulua myöten, oli siinä ollut pitkä matka kisaajilla. 

Joukkueiden esittelyä, kuva Tytsin arkistoista 

Meidän reissumme alkoi perjantaina ihanassa ja kauniissa syyssäässä, mahanpohjat täynnä perhosia :)
Itse en ollut tänä vuonna varsinaisissa huolto-joukoissa, sillä en uskaltanut lupautua moiseen tämän masuni kanssa.

Perjantai-ilta hotelli Rantasipissä meni todella joutuin. Harmitti, kun allekirjoittaneen aivot eivät ehtineet oppimaan tarvittavaa letitystekniikkaa illan aikana enkä siis voinut jeesiä valmentajia hiusten laitossa. No, tässäpä siis kotiäidille tavoitetta, kun opettelee tekemään kauniin ja tiukan letin, joka kestää yön yli.. tai kahden yön yli :)



Tämä letti on kestänyt kolme yötä! Kuvassa uuvahtanut Tytsi, joka nukahti kesken kaiken, kun kertasimme englannin kokeisiin.. 

Itse kisapäivänä eli lauantaina tytöt lähtivät kisapaikalle Vantaan Energia-areenalle aamupäivästä ja me "vara-huoltajat" menimme läheiseen Jumboon haahuilemaan Stockan Hulluille Päiville. Landepaukku ei ole aiemmin ollut HP:llä, mutta en löytänyt sieltä mitään järkevää eikä siis mitään tullut ostettuakaan. 

Kisat olivat jännittävät ja siellä oli kyllä paljon lahjakkaita kisaajia! Jokainen esitys oli hieno, toisten esitykset onnistuivat paremmin kuin toisten. 
Mieleenpainuvin oli tietysti Tytsin joukkueen, Quicksilverien esitys, mutta oman seuran Steelien esitys jäi mieleen. Erityistä huomiota kiinnitin HAC:n Elephantsien esitykseen, joka oli hieno ja monipuolinen. Löysin heidän esityksestään liikkumisen ilon lisäksi aimo annoksen huumoria :) 

Paluumatka meni joutuin, suurin osa tytöistä nukahti ruokailun jälkeen. Sunnuntai ja maanantai menikin lepäillessä, jalat ylöspäin (kuten edellisestä postauksesta käy ilmi).

Kisoista jäi hyvä mieli, kaikin puolin. Sain myös kuulla, että seuramme lukeutuu nykyisellä jäsenmäärältään ainakin keski-suureksi, jollei jopa suureksi, seuraksi. Mielestäni todella hienoa Vaasan kokoiselle paikkakunnalle!

Toivon todella, että saisin joukkue-kaverit innostumaan kisaamisesta, niin treenille saataisiin tavoitetta ja haasteellisuutta. Toki paljon on työtä edessä, mutta kyse ei ole samantasoisesta Kisaamisesta kuin esimerkiksi naisten tai junnujen tasolla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista <3