Niin, 11-vuotias tyttäreni on harrastanut cheerleadingiä neljän vuoden ajan. Aluksi oli hankalaa löytää mieleinen, liikunnallinen harrastus. Kokeilimme liikunta-leikkikoulua, balettia, judoa.. Mikään näistä ei kolahtanut.
Jostain sain ajatuksen cheerleadingista ja ajattelin googlettaa, josko Vaasassa olisi cheerleading-seuraa. Ja olihan se, West Coast Vikings Cheerleaders. Tytär aloitti alkeis-minien Lithium-joukkueessa, jossa löysi heti paikkansa. Innostusta ja motivaatiota löytyi heti ja edelleen samalla innolla mennään.
Nyt Tytsä on edistyneiden minien joukkueessa Quicksilvereissä jo toista vuotta. QS on kilpajoukkue, jolla on nyt syksyn aikana tulossa kahdet kisat, kuten viime syksynäkin.
Olin viime vuonna huoltajana mukana kisoissa enkä voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihanaa siellä tyttöjen seurassa olikaan! Tytöt olivat niin täynnä kuhinaa, jännitystä ja elämää! Kaikki olivat toistensa kavereita ja ihana ryhmä- ja joukkuehenki kannatteli kaikkia, vaikka kaikki eivät olleet samoista joukkueista vaikka samasta seurasta olivatkin!
Kaikissa näytöksissä ja kisoissa olen ollut mukana kannustamassa joukkueita kyynelsilmin, kun olen ollut niin liikuttunut siitä, kuinka taitavia tytöt ja naiset ovat.
Toivoin pitkään, että myös meille "varttuneemmillekin" muodostettaisiin joukkue ja odotus palkittiin viime syksynä, kun saatiin valmentajat ja salivuoro koululta. Joukkueen nimi on Rust ja meitä oli aluksi vain muutama harrastaja, mutta nyt ryhmämme on kasvanut niin, että meitä on jo 12 harrastajaa! Nyt pystymme tekemään vaikeampia temppuja ja syksyn myötä olemme saaneet joukkoomme erittäin innostuneita ja motivoitineita harrastajia. Hienoa!
Valmentajat jaksavat tsempata ja kannustaa meitä välillä kaakattaviakin akkoja :D
Hauskaa oli!
Jatkan myöhemmin aiheesta lisää.. Saa kysyä, kerron mielelläni lisää tästä ihanasta lajista :)





