Pieni iloinen postaus (projektia koskien)

.. Nimittäin onnistumisen ilosta!

Meillä oli viime sunnuntaina kauden viimeiset cheerleading-treenit ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kyykyistuntaan siten, että kantapäät pysyivät maassa! 

Minulla lienee liian lyhyet akillesjänteet, etten ole koskaan pystynyt olemaan kyykyssä ja kantapäät maassa. 

Hip hei, hienoa!

No joo, tonttu ei ole tässä kuvassa parhaimmillaan ollessaan saunan raikkaana.. 

Nyt vaan sitten seuraavaksi tavoitteeksi asetan, että saisin varpaita eteenpäin, sillä ne osoittavat ulospäin turhan paljon.

Tämä kyseinen kyykky-asento on hyvä selkäkipuisille ja kyllähän tuo avaa mukavasti lonkan alueen kiristyksiä. 

Tänä syksynä olen treeneissä uskaltautunut nousemaan eli minua on nostettu yläilmoihin. Itseasiassa se on ollut kivaa ja mukavaa, hauskaa!

Nostoharjoittelua.. Näyttää kuin olisin karkaamassa ikkunasta :D

Olemme myös treenanneet renkaissa, puolapuilla, harjoitelleet hyppyjä "montussa". Olemme suunnitelleet ja hankkineet uudet joukkuepaidat ja nekin ovat todella onnistuneet ja hienot! 

Kuvanlaatu armottoman huono, mutta ehkä tästä välittyy, että olen FIILIKSISSÄ :)

En ole nyt hetkeen panostanut liikkumiseen tai kiinnittänyt huomiota syömiseen ja sen kyllä huomaa. Paino pn noussut ehkä kilon - puolitoista ja housut ovat alkaneet kinnaamaan. En nyt ota ressiä asiasta, vaan palaan asiaan (projektiin) maanantaina. Silloin teen arvion, mitä tarttee tehdä ja palaan tavalliseen elämään. Siihen saakka nautin jokaisesta kinkun siivusta, itte tehdystä pottusalaatista, itte gaavatusta (ja miehen pyytämästä) kalasta, suklaasta, glögistä..

Oho, latva on vähän vino.. Oops!

Hyvää Joulua kaikille <3

Nauttikaa tekin Joulusta, läheisistänne, herkuista ja hetkistä :)

Tee sitä, mistä pidät..

..ja näinhän se on!

Todella kulunut fraasi tai meemi, mutta siinä on oikea sanoma. 

Tänään oli seuran Talvinäytös ja kylläpä oli taasen huikeita ohjelmia ja esityksiä. Olen niin onnellinen, kun olen löytänyt harrastuksekseni Cheerleadingin ja että meidän joukkueeseen on saatu aivan mahtavat valmentajat sekä huikea sakki naisia. 

Me emme ole samaa lajia kuin kilpajoukkueet, me ollaan rentoja Rusteja. 

Nostoja ennen esitystä :)

Esityksen jälkeen fiilis on sellainen sanoinkuvaamaton hyvän olon fiilis, johon sanat eivät riitä. Kevätnäytöksen jälkeen minulla oli jotenkin tyhjä olo, nyt olen täynnä mahtavaa oloa ja energiaa. 

Kiitos, valkut. 

Kiitos, ihanat naiset. 

<3

Vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa, koo, nee, eiku...

Huomenna on meidän seuran Talvinäytös ja sitä varten olen tässä harjoitellut meidän joukkueen ohjelmaa. 

Biisinä meillä on ihana Martin Garrixin Animals, joka saa ainakin minut hyvän tuuliseksi. 

https://m.youtube.com/watch?v=gCYcHz2k5x0

Uusia juttuja ohjelmassa on Pike-hyppy, joka on omalla tavalla haastava. Pitäisi saada kaunis, suora ponnistus ylöspäin, jossa jalat nousevat mahdollisimman korkealle eteenpäin. 

https://m.youtube.com/watch?v=gKj-HLcOnZw

Meidän joukkue on nyt syksyn aikana täydentynyt oikein mukavasti uusilla harrastajilla, joka on todella ihana juttu, sillä tarvitsemme joukkueeseemme lisää. On hankala tehdä erilaisia stuntteja eli nostoja, kun ei ole riittävästi porukkaa. Yhteen nostoon kun minimi-määrä taitaa olla 4 ihmistä (1 nousija eli flyeri, minimi 2 nostajaa sekä 1 takis varmistamassa). Joissakin nostoissa tarvitaan enemmänkin nostajia. 

Kuva reilun vuoden takaa :)

Meidän joukkue on todella ihana sakki erilaisia naisia. On äitiä, on tytärtä ja ikähaarukka taitaa olla jotain 17-45 vuoden välillä. Koen, että joukkueemme on sellainen, että siihen on helppo uusienkin tulla. 

Oma haaveeni on, että joukkueemme lähtisi joskus kisaamaan. Sen verran on kisakärpänen minua purrut Tytsin kisamatkoilla :D

**edit. Unohdin sit eilen julkaista tämän. Eli näytös on jo ollut, siitä lisää myöhemmin**

Kiire..

Mistä se oikein syntyy? Mikä sen aiheuttaa?

Voiko siihen itse vaikuttaa? Vai onko kaikki ulkoa tulevaa painetta?

Näitä asioita olen nyt miettinyt viime päivät, kun tuntuu, ettei tunnit riitä. Ja vaikka tunnit riittäisivät, ei ole rahkeita tekemiseen. 

Haluaisin käydä salilla; nyt viimeisen kuukauden aikana olen kalenterista etsinyt aikaa eikä sitä yksinkertaisesti löydy (no joo, minä haluan nukkua Kl 22-07 välisen ajan).

Nyt on päällä rusetti-projektia eli teen ihanalle joukkueellemme rusetit Talvinäytökseen.

Samaiseen näytökseen pitäisi kovasti harjoitella ohjelmaa, siinäpä onkin jo paljon tekemistä! Illat menee laskien vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa, koo -eiku vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa.. 

Teen myös parhaillaan tutti- ja lapas-nipsuja myyntiin. Osa on jo valmiita ja osa odottaa vielä ompelupöydällä kasaamista. Tässä alla kuva proto-mallista. 

Olen mukana kutomassa Vaasan Keskussairaalaan keskos-vauvoille sukkia ja sukkien luovutus on 20.11. Onneksi sukat on niin pieniä ja niin nopsia kutoa, että päikkäreiden aikana ehtii neulomaan yhden sukan. 

Myös joulupukin kontti huutelee tyhjänä, joten kovasti pitäisi puikot viuhua yötä-päivää, jos haluan saada jotain aikaiseksi. Miten tässä käy aina niin, että herään vasta viime hetkillä? 

Tulevana viikonloppuna juhlitaan Poitsun ensimmäistä syntymäpäivää, hiukan myöhässä, mutta kumminkin. Eli leipomista, siivoamista askartelun, neulomisen, ompeleminen, kodin ja perheen hoidon välissä. 

Niin, kiirettä pukkaa, mutta ehkä se tästä :)

Helmikuun alun kuulumisia

No eipä ole tullut kirjoitettua päivityksiä, kun päivitettävää ei ole ollut. 

Niin hyvässä kuin pahassa. 

Arki on alkanut rullaamaan kivasti meidän Poitsun kanssa, unirytmit vaihtelee enemmänkin päiväunien osalta. Mutta se on normaalia. 

Tytsi on alkanut olemaan vuoden vaihteen myötä isällään joka toinen viikko ja ikävä on suuri niinä viikkoina, kun Tytsi ei ole kotona ilonamme. 

Liikkuminen on ollut kyllä ihan minimaalista enkä ole siksi tehnyt mittauksia. 

Lankutus-haasteen olen ottanut vastaan, samoin siippa. Katsotaan, onko vaikutuksia. 

Kuva Facebookista

Haaste on seuraava:

Otetaan lankku-asento, pysytään siinä seuraavan ohjeen mukaan:

Pv 1-2: 20 s

Pv 3-4: 30 s 

Pv 5: 40 s 

Pv 6: lepo

Pv 7-8: 45 s

Pv 9-11: 60 s

Pv 12: 90 s

Pv 13: lepo

Pv 14-15: 90 s

Pv 16-17: 120 s

Pv 18: 150 s

Pv 19: lepo

Pv 20-21: 150 s

Pv 22-23: 180 s

Pv 24-25: 210 s

Pv 26: lepo

Pv 27-28: 240 s

Pv 29: 270 s

Pv 30: lankuta niin kauan kuin kykenet 

Olen nyt päivässä 7 ja yllättävän hyvin ja helposti tähän asti on sujunut! Hyvä minä, olen ansainnut taputuksen olkapäälle :)

Odotan taas innolla tämän päivän treenejä, sillä viimeksi saimme uusia harrastajia joukkueeseemme ja tämän vuoksi pystyimme tekemään uusia, haastavampia nostoja.  Viimeksi meillä oli myös kunnon kuntopiiri, kiitokset valkuille kipeistä lihaksista. Tätä lisää!

Usein cheerleadingiä pidetään kevyenä ja helppona lajina, jossa vähän huudetaan, vähän tanssitaan, vähän nostellaan, vähän tehdään kuperkeikkoja ja vähän kikatellaan. Niin joo ja vähän heilutellaan huiskia. 

Todellisuus on kaikkea muuta. 

Kyllä, se on hauskaa. 

Kyllä, se on mukavaa. 

Kyllä, se on monipuolista. 

Kyllä, se on haastavaa. 

Nostot vaativat hyvän lihaskunnon, tanssit vaativat rytmitajua, akrot notkeutta ja ketteryyttä.

Ja kyllä, se vaatii useita toistoja ja rohkeutta haastaa itsensä!

Onko lukijat ottaneet liikunnallisia haasteita vastaan? Mitä haasteita?

Kuvakulma

Tarkoitukseni oli ottaa kuva uusista, hienoista cheerleading-kengistäni, jotka ostin Vantaan Syysmyrsky 2013-kisoista. 

(Kenkulit lähti kotiin mukaani huomattavasti edullisemmin kisoista, mitä jos olisin tilannut netin kautta *wink wink*) 

No joo, tässä siis eka kuva:

Siis hetkinen.. Missä ne kengät on?

Ei muuta kuin kameran siirtoa ja uusiksi:

Otetaan uusiksi vielä: 

Ja ta-daa! Tässä ovat Kaepan (tuttavallisesti kutsuttuna Kapsut) Elevate-kengät. 

Kyseessä on cheerleadingiin kehitellyt kengät, jotka ovat kevyet ja näppärät jaloissa. 

Onnistuimpas saamaan kunnon Instagram-tyyppisen jalka-kuvan. Kyllä sai sihdata! 

Tässä vielä minusta kokokuva rv 39+3, treenien jälkeen hirveen freesinä ja reippaana!

Oli kyllä taas niin kivat treenit, uusia oli muutama mukana. Hienoa! Tavoite olisi saada vielä muutama, että saisimme sen 3-4 stunt-ryhmää. 

Tää porukka on kyllä ihan Helmi! Tästä tulikin mieleen, että meidän joukkueen nimi kyllä pitäs olla Pearls eikä Rust :)

Leppoisaa lauantaita kaikille <3

Cheer!!

Meillä oli lauantaina seuran eli West Coast Vikingsin kuvaukset ensi vuoden kalenteria varten. 

Lököttelyä ennen kuvauksia 

Päivällä oli ensin Tytsin joukkueen kuvaukset, iltapäivällä oli meidän joukkueen. 

Kuvaukset tuntui menevän kivasti; olimme kahdessa ryhmässä Famessa ja yksi reippaana ylä-V:ssä. Kuvauksissa oli hauskaa ja sai taas nauraa, harmillista vaan kun ei kestänyt kauempaa kuvaus-sessio :)

Oli myös todella kiva tutustu uusiin ja innokkaisiin joukkue-kavereihin. 

Miten se nyt olikaan: kädet koukussa ja jalat suorana vai kädet suorana ja jalat koukussa.. ;)

Olen miettinyt jo aiemmin, miksi cheerleading on niin kolahtanut minuun.. Enkä osaa sanoa! 

Joukkuelajeja en ole koskaan harrastanut, joten voisiko se olla sitten se? Joukkuekaverit ovat aivan huipputyyppejä, valmentajat samoin.

Toisaalta olen aina tykännyt tanssimisesta ja tässä sitä on, tosin itseään ei ilmaista improvisoimalla vaan tarkkaan ennalta suunnitellusti, tarkan ajoitetusti. 

Cheerleading on todella monipuolista ja haastavaa liikkumista; treeneihin kuuluu olennaisena osana lämmittelyn ja venyttelyn lisäksi akrot (kärrynpyörät, kuperkeikat, flickit, arabialaiset..), stuntit (nostot.. Meillä on ollut käytössä famet, matit, lotukset.. Ainakin), lihaskuntotreenit..

Koska mahdan oppia termit ja TEKEMÄÄN ne :)

Kahden viikon kuluttua on Vantaan Energia Areenalla Syysmyrsky-kisat, jonne menen kannustamaan Tytsin joukkuetta. Samalla aion tutustua HAC:n Elephants-joukkueen esitykseen. 

Josko vaikka meidänkin joukkue lähtisi kisaamaan v. 2014 ;) 

Cheerleading <3

Vähän iloisempiin asioihin..

Niin, 11-vuotias tyttäreni on harrastanut cheerleadingiä neljän vuoden ajan. Aluksi oli hankalaa löytää mieleinen, liikunnallinen harrastus. Kokeilimme liikunta-leikkikoulua, balettia, judoa.. Mikään näistä ei kolahtanut. 

Jostain sain ajatuksen cheerleadingista ja ajattelin googlettaa, josko Vaasassa olisi cheerleading-seuraa. Ja olihan se, West Coast Vikings Cheerleaders. Tytär aloitti alkeis-minien Lithium-joukkueessa, jossa löysi heti paikkansa. Innostusta ja motivaatiota löytyi heti ja edelleen samalla innolla mennään. 

Nyt Tytsä on edistyneiden minien joukkueessa Quicksilvereissä jo toista vuotta. QS on kilpajoukkue, jolla on nyt syksyn aikana tulossa kahdet kisat, kuten viime syksynäkin. 

Olin viime vuonna huoltajana mukana kisoissa enkä voi edes sanoin kuvailla, kuinka ihanaa siellä tyttöjen seurassa olikaan! Tytöt olivat niin täynnä kuhinaa, jännitystä ja elämää! Kaikki olivat toistensa kavereita ja ihana ryhmä- ja joukkuehenki kannatteli kaikkia, vaikka kaikki eivät olleet samoista joukkueista vaikka samasta seurasta olivatkin!

(Kuvanlaatu on mitä on)

Kaikissa näytöksissä ja kisoissa olen ollut mukana kannustamassa joukkueita kyynelsilmin, kun olen ollut niin liikuttunut siitä, kuinka taitavia tytöt ja naiset ovat. 

Toivoin pitkään, että myös meille "varttuneemmillekin" muodostettaisiin joukkue ja odotus palkittiin viime syksynä, kun saatiin valmentajat ja salivuoro koululta. Joukkueen nimi on Rust ja meitä oli aluksi vain muutama harrastaja, mutta nyt ryhmämme on kasvanut niin, että meitä on jo 12 harrastajaa! Nyt pystymme tekemään vaikeampia temppuja ja syksyn myötä olemme saaneet joukkoomme erittäin innostuneita ja motivoitineita harrastajia. Hienoa!

Valmentajat jaksavat tsempata ja kannustaa meitä välillä kaakattaviakin akkoja :D

Kuva ensimmäisistä stuntista.. Jännittävää!

Taidot karttuvat :)

Treeneistä viime keväältä 

Seuran kevätnäytöksestä, meidän ensi esiintyminen :)

Hauskaa oli!

Jatkan myöhemmin aiheesta lisää.. Saa kysyä, kerron mielelläni lisää tästä ihanasta lajista :)

Tästä se siis alkaa..

Minun blogi-urani.

Olen usein miettinyt blogia ja blogin pitämistä, mutta en ole osannut, rohkaistunut, jaksanut, viitsinyt, kehdannut, uskaltanut, ehtinyt väsäämään blogia.
"LÖYTÖ"- ja "Satuako"-blogien innoittama aloitan tämän blogin pitämisen, toivottavasti tästä on jollekin iloa.

Tällä hetkellä olen varsin pitkälti raskaana, odottelen mieli malttamattomana pääsyä salille.
Johtuuko juuri siitä, kun nyt ei enää pysty kovin raskaita painoja nosteleen, että mieli tekis päästä kyykkäileen ja tekeen reisille kunnon treeniä.
Ehkä tämä sitten kasvattaa sitä kuuluisaa Motivaatiota :D
Päivittäinen pyöräily töihin ei oikein tunnu riittävältä, mutta tuo pyöräilykin on ihan riittävästi rasittavaa.


Miksi tein tämän blogin..?

Ehkä motivoimaan jatkossa liikunnan suhteen; haluan nähdä oman kehitykseni täällä. Nyt olen raskaana, mitä olen puolen vuoden kuluttua? Olenko ensi kesänä paremmassa kunnossa kuin nyt?
Haluan käydä raskauden eri vaiheita ja ajatuksia läpi.
Haluan kertoa asioista, jotka saavat minut innostumaan.
Jakaa innostukseni cheerleadingiin, kuntosali-harrastukseen ja niiden vastapäinona käsityöt, kirppistelyn.
Jakaa ajatuksiani elämästä ja siitä, mitä olen kokenut ja koen parhaillaan.

En ole vielä jakanut tätä blogiani muiden tietoon, ehkä sitten kun tähän on tullut enemmän tekstiä, voinen kertoakin tästä muille ;)