Haaste ihan kaikille!

Nyt on menossa Kanssasi-kampanja ja haastankin ihan kaikki lukijat siihen mukaan. Kampanjalla haastetaan kaikki mukaan tukemaan rintasyöpäpotilaita. Kampanjaan voi osallistua postittamalla rintaliivit keräykseen. Kerätyistä liiveistä syntyy tilataideteos, joka kiertää ympäri Suomea kesän ja alkusyksyn ajan. Samalla annetaan tietoa rintasyövästä ja siitä, kuinka jokainen meistä voi tukea sairastunutta sekä muistutetaan naisia rintojen säännöllisen tarkkailun tärkeydestä. 

Tästä löydät ohjeet, miten voit osallistua kamppikseen!
Tässä Facebookin käyttäjille linkki, mistä pääsee sivuille tykkäämään ja kommentoimaan.

Pyydän myös jokaista laittamaan haasteen eteenpäin omassa blogissaan.
Haasteen voi laittaa myös eteenpäin sähköpostillakin kopioimalla tämän osoitekentän:
http://rintasyopa.fi/kanssasi/

Asia on minulle tärkeä asia, sillä olen itse sairastanut rintasyövän 5 vuotta sitten.
Apua, viisi vuotta sitten! Kuinka nopeasti aika onkaan mennyt!

Viisi vuotta sitten keväällä en olisi uskonut, että olen enää elossa, saatikka että minulla olisi pieni vauva.
Viisi vuotta sitten elämäni oli murskana ja kaikki haaveet kaatuivat.
Sieltä pohjista on kuitenkin noustu ylös ja taistelutahtoa sitten lopulta löytyi kuitenkin,vaikka aluksi epäilin sitä.

Kiitos kaikille, jotka olivat minun sairastumisen alkumetreillä tukemassa.
Ruudun toiselle puolelle nimetyt kiitokset Kakille, Tiinuliinulle ja Amulle.
Tietenkin kiitoksen ansaitsee myös siippa ja muu perhe.

Kiitos myös vertaissiskoilleni, joita on tässä minun lukijoissanikin. Heidän kanssaan olen kokemuksiani jakanut lähes viiden vuoden ajan.
Kiitos myös uusille Siskoilleni, joihin olen tutustunut Facebookin kautta!

Yön tunteina..

Tulee funtsittua monia asioita.

Yön tunnit on pitkiä tunteja, ajatukset ehtivät laukata monessa asiassa. On eri asia, että kannattaako yöllinen pohdiskelu, ainakaan mieltä painavien asioiden suhteen. 

Viime aikoina minua on mietityttänyt oma riittämättömyyden tunne.
Mistä se kumpuaa? Miksi koen itseni arvottomaksi, turhaksi, mielenkiinnottomaksi?
Miten päästä tämän tunteen yli? 

Toinen mielessä pyörinyt asia on ollut se, kuinka vähän nykypäivänä me tiedämme lopulta toisistamme?
Tai miksi emme auta lähimmäisiämme, miksi emme tarjoa/anna  apuamme?
Tai kuinka helppo on tarjota apuaan, mutta vetäytyä saman tien vedoten mihinkin, jotta oma mukavuusalue säilyisi? Miksi avun pyytäminen ja varsinkin sen tarjoaminen on hankalaa? Huomaanko itse tarjota apua?

Parhaiten ja tiivistäen ajatuksiani kiteyttää aforismi "sen sijaan, että rakastaisit vihollisiasi, kohtele lähimmäisiäsi paremmin". Fb:n listan mukaan minulla on paljon ystäviä ja tuttuja, mutta moniko heistä tulisi minulle kahville, moniko tietää silmieni väriä..?

Kolmas (olenko pysynyt laskuissa mukana?) hetki sitten, eniten ajatuksissa pyörivä ja huolta aiheuttava ajatus, oli oma tulevaisuus.
Olin joulukuun alussa 4-v kontrollissa, rinnan ultra oli hyvä ja pääsin nauttimaan perheonnesta täysin rinnoin (onko epäkorrektia käyttää tuota ilmaisua, kun rintoja ei ole kuin yksi. tai kaksi, kun toinen on tehty vatsaröllykästä?). Lääkärin vastaanotolla sain kuulla verikokeista, joissa maksa-arvo oli koholla ja seuraavalla viikolla oli maksan ultraääni. Lääkäri epäili raskauden aiheuttamaksi, mutta kyllä kait jokainen voi kuvitella, mitä syöpäläisen ensiajatus ja pelko on?!
Monta yötä mietin, vatvoin, pohdin, surin, itkin yksikseni. Ääneen en siitä halunnut enkä voinut puhua, koska sitten asia oli todempi. Ihan pöljä eikä ollenkaan rationaalinen ajatus, logiikasta ei tietoakaan. Ainoa ihminen, jonka kanssa asiasta haluaisin puhua, ei ole lähellä.

Onneksi tämä kaikki oli ihan turhaa, kaikki oli jatkotutkimuksissa hyvin eikä syytä huoleen ole. Toistaiseksi. Jotenkin vain kaikki neljän vuoden takaiset kokemukset ja tuntemukset nousivat pintaan.

Olen niin onnellinen pienestä perheenjäsenstämme, tyttärestäni, avopuolisosta.. Ja sitten tätä onnea varjosti epätietoisuuden vuoksi syöpä, tuo paskapaskapaska tauti! Kumpa vain voisi unohtaa ja lakata murehtimasta.

Nyt tälle aamulle murehtimiset on murehdittu ja nyt on aika alkaa nauttimaan Joulusta!

Ihanaa Joulua kaikille!
Nauttikaa kiireettömyydestä, yhdessä olosta, antakaa lapsillenne ihana Joulu <3

.

Odottavan aika on pitkä..

Tänään on rv 39 + 6 ja ei mitään tietoa synnytyksen alkamisesta.

Tunnetusti kärsivällisyys ei ole minun paras luonteenpiirteeni, mutta ehkä tämä kouluttaa minua asian suhteen. Odotan kärsimättömänä, että näkisin pienokaisen, pääsisin olemaan iho ihoa vasten, saisin silitellä ja ihmetellä pienokaista. Onneksi vatsasta tuntuu kaikki ihanat potkut, joilla pienokainen tuntuu viestittävän kaiken olevan kunnossa <3

Tämän aamun olen haaveillut hoitolaukun hankkimisesta. Monessa blogissa olen törmännyt Littlephantin ja Storsakin ihaniin laukkuihin, myös Fairytalella olisi ihana, kaunis konjakin värinen nahkalaukku. Ainoa, mikä niissä kirvelee, on hinta. Jospa saisin jostain rahat kerättyä :)

                                             Fairytale Design:n laukku, kuva kaapattu TÄÄLTÄ

Littlephantin hoitolaukku, kuva kaapattu TÄÄLTÄ

mallina Messenger Bag, Waves

Storsakin hoitolaukku, kuva kaappattu TÄÄLTÄ
mallina Elisabeth Tan

Pientä harmia tässä loppuodotuksessa on aiheuttanut tuon rintasyövän vuoksi leikatun puolen eli oikean käden turvottelu ja tunnottomuus. Aiemmin, siis ennen raskautta, minulla oli pientä turvotusta kädessä, mutta se meni aina ohi. Nyt turvotus on parin päivän aikana pahentunut ja sen aiheuttamana käsi on mennyt tunnottomaksi sormenpäistä, mikään ei oikein pysy kädessä ja esimerkiksi kirjoittaminen ja käsitöiden teko on hankalaa.
Viimeksi neuvolassa erehdyin antamaan luvan ottaa Hb:n leikatusta kädestä ja luulempa sen nyt aiheuttaneen nämä turvottelut :S Käväisin tänään neuvolassa ylimääräisellä käynnillä ja siellä todettiin kaiken olevan kunnossa. Ei syytä epäillä tulehdusta tai muuta, joka johtuisi näytteenotosta. Nyt päivän myötä itseasiassa vaiva on helpottanut, mutta kirjoittaminen kynällä ei edelleenkään ole helppoa hommaa.

Saatikka kutominen.. kummipojan lapaset saa siis odottaa! Ehkä ne valmistuvat kuitenkin ennen Joulua :)