maanantai 20. lokakuuta 2014

Vain siksi, että olen minä

Olen usein miettinyt kiusaamista. 
Muistan joskus muinoin ala-asteen opettajani sanoneen vanhempain illassa, että meidän luokka oli vähän outo, kun meidän luokassa ei ilmene kiusaamista. Tai jos oli ollut jotain, ryhmä itse hoiti kiusaajan rökittämisen tai palautti maan pinnalle takaisin. 

Oliko meidän luokassa todella näin hyvin asiat? 
Miksi meidän luokka olisi ollut erilainen kuin muut?

Sen muistan, että kyseinen opettaja oli mukava, kuunteli lapsia/nuoria, mutta tietyllä tapaa pelottava ja kunnioitusta herättävä. 
Oliko niin, ettei kiusaamisesta uskallettu puhua? Vai eikö opettajan pelossa uskallettu kiusata?

No, oliko sitä kiusaamista? Mikä tulkitaan kiusaamiseksi?
Luokassamme kaikki olivat toistensa kavereita, vanhempamme tunsivat toisensa. Joskus muistan poikien nahistelleen ja toisiaan rökitelleen. Koskaan omasta kokemuksestani kiusattava ei ollut sama lapsi tai nuori, vaan jokainen vuorollaan oli kiusattavana (vai olisiko parempi sanoa härnättävänä, sillä kiusaamiseksi sitä ei voinut sanoa kuitenkaan).

Osa tytöistä inhosi poikia siinä määrin, etteivät suostuneet istumaan vieressä tai jos poika hipaisi, tuli "poikabakteereja". Siis yleisesti koko luokan poikia, ei ketään tiettyä. 
Tämä hoidettiin siten, että koko luokka (4.-6. luokka) istui poika-tyttö-pareina.

Joskus minun puukäsitöissä tekemät jutut hävisivät ja itkuhan siinä tuli, mutta en kokenut sitä kiusaamiseksi. Samainen tyyppi, joka vei puukäsitöiden näpertelyni, kaatoi talvella pihalla minut niin, että minulla (luokan pienimmällä) meni taju kankaalle. En sitäkään laskenut kiusaamiseksi, enemmänkin nahisteluksi ja annoin seuraavassa tilanteessa takaisin. 
Sen sijaan sen, että minua puhuteltiin hurrina syntyperäinen vuoksi, koin kiusaamiseksi. En voinut tehdä asialle mitään, enhän voinut vaikuttaa siihen, missä olen syntynyt tai miksi asun pienessä supi-suomalaisessa kaupungissa. Ja miksi olisi pitänyt vaikuttaa? 

Asiaa ei koskaan kuitenkaan nostettu tapetille eikä käsitelty. Puhuin asiasta kotona ja kait sen tapaista minulle sanottiin, että älä välitä. Ja niinhän se oli, että asia aikanaan unohtui.
Tuolloin kuitenkin pelattiin reiluilla säännöillä, jos niin voi sanoa. Kiusaaminen/kiusoittelu tapahtui naamatusten eikä se ollut jatkuvaa. Asiasta ei ole minulle jäänyt minkäänlaista traumaa. 

Nykyään kiusaaminen on saanut uudet ulottuvuudet somen myötä. Kiusaamista tapahtuu erilaisilla kanavilla; on WhatsApp-ryhmiä, on ask.fm, on Facet, on Instat.. sekä paljon muuta, joista minä en tiedä ja joissa kiusataan toisia nimettöminä ja kasvottomina. 
Usein lapsen tai nuoren on hankala irrottautua näistä somen kanavista, sillä siellä on paljon kavereita ja riippuvuus syntyy herkästi. 

Olen saanut seurata vierestä muutamaa kiusaamis-tapausta, kun ystävien lapsia on kiusattu. On paljon lapsesta/nuoresta riippuvaista, kuinka hän kestää kiusaamisen ja millaisia vaurioita se aiheuttaa hänessä. Joka tapauksessa kiisaamiseen tulee puuttua heti, niin vanhempien kuin koulunkin. Tilannetta ei kannata jäädä seuraamaan, sillä muuten se pitkittyy ja arvet syvenee, toipuminen kiusaamisesta pitkittyy. Tällöin ehtii syntyä pysyviä arpia, vaikka kiusaaminen loppuisikin. Eli vaikka kiusaaminen saadaan hallintaan, niin kiusatun toipuminen vie pitkään ja luultavasti jää joitain arpia lopun iäksi esimerkiksi itsetuntoon. 

Kuva oma, ethän käytä ilman lupaani

Miten lapsen/nuoren mielenterveys kestää sen, kun ulkonäköä, vaatetusta, sosiaalista asemaa, vanhempia (jatka listaa miten itse haluat) haukutaan päivästä toiseen eikä hän edes tiedä, kun kiusaaja on? Ja nämä juuri ovat sellaisia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.

Kuinka sitten varjella, suojella lastaan kiusaamiselta? 
Kuinka kasvattaa lapsestaan järkevä, joka ei ala kiusaamaan eikä ole ryhmän mukana kiusaamassa vaan puolustamassa kiusattua? 
Kuinka olla kartalla uusimpien sovellusten ym kanssa, jotta voi tarkkailla lapsensa tekemisiä?

Siinäpä siis sarkaa meille kaikille. 
Aikuisille, vanhemmille, opettajille, päiväkodin työntekijöille... Sekä työyhteisöissä kaikille, sillä eihän kiusaaminen ole vain lasten tai nuorten asia. Myös aikuiset kiusaavat toisiaan, mutta se on jo toinen juttu. 

***
Lisäys:
Teksti on osa Vaasan alueen bloggareiden tempausta, jolla haluamme puuttua kiusaamiseen ja saada keskustelua aikaan. 

Alla on linkki portaaliin, jossa on tempaukseen osallistuneiden blogien koskettavat tekstit. 
Kannattaa käydä lukemassa ja kommentoimassa. Päivän aikana tulee lisää tempaukseen osallistuvia blogeja. 

http://blogivaasa.blogspot.fi/2014/10/vain-siksi-etta-olen-mina.html

2 kommenttia:

Kiitos kommentista <3