En voi sanoa sairauden jalostaneen minua ihmisenä. Sairastumisen jälkeen tietyllä tapaa elämä vain ei enää ole itsestään selvää, elämän helppous katoaa. Aikaa on kulunut, mutta eihän se vie pois pelkoa uusimisesta.
Nyt kuitenkin täytyy nauttia elämästä ja läheisistä, joiden kanssa jakaa sitä.
Eilen sain suru-uutisia, kun sain kuulla tutun menehtyneen rintasyöpään. Se pysäytti taas hetkiseksi.
Tässä kynttilä muistoksi niille Siskoille, jotka eivät selvinneet taistelua syöpää vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista <3